Kohti uutta

Tästä se starttaa taas, mahtava fiilis! Toki tunnelmaa latistaa hieman tällä hetkellä maailmalla oleva kriisi nimeltään Ukrainan sota, jossa suuri naapurimme Venäjä näyttelee isoa osaa. Toivon, että jokainen ihminen Suomessa ja maailmalla (ainakin ne, jotka elävät korkean elintason maissa) auttaisivat nyt Ukrainaa, etenkin haavoittuvimmassa asemassa olevia naisia ja lapsia selviämään sodan kauheuksista. Sinulla on voima auttaa ja keinot muutokseen. Voimme yhdessä näyttää ihmisyyden voiman vihaa vastaan.

Maailman uutiset tuntuvat todella ikäviltä, koska itselläni on elämässäni kaikki nyt todella hyvin. Olen onnellisempi kuin koskaan, en voi lakata hymyilemästä. En tiedä mistä tämä onnen tunne johtuu, ehkä rakkaudesta elämää ja sen ihmeellisyyttä kohtaan. Kevät on mennyt nopeasti, liiankin nopeasti. Olen tehnyt töitä aikamoisella vauhdilla, mutta on ollut mukavaa ja haasteita on riittämiin. Työni kototutumispalveluiden parissa on enemmän kuin mielenkiintoista, jokainen päivä motivoi minua yrittämään enemmän.

Pitkän kahden vuoden korona-ajan jälkeen päätin niin sanotusti extempore varata kaukomatkan, koska kaipuu maailmalle on niin kova. Yksi kiinnostavimmista matkakohteista minulle on ollut Peru ja etenkin siellä Macchu Picchu. Olen etnologina haaveillut pääseväni kipuamaan Macchu Picchun rinteille ja tutkimaan Inka-kansan historiaa. Nyt tämä unelma on toteutumassa. Lähden perjantaina kohti suurta seikkailua jälleen kerran. Jännittään enemmän kuin koskaan. Nuorempana matkailin paljon eksoottisiin kohteisiin ja viimeksi olin pidemmällä reissulla kolme vuotta sitten. En tiedä, mutta hassua, että minua jännittää nyt enemmän jopa lentäminen kuin itse määränpää. Voi olla, että mitä vanhemmaksi tulee, niin alkaa arastelemaan eri asioita. Sen vuoksi haluan taas haastaa itseni ja löytää rohkeuden tulla sekä mennä. Rohkeuden olla se nainen, joka olin ennen. Toki vuodet muuttavat meitä ja muutos ei ole koskaan huono asia. Tässä tapauksessa haluan ottaa menneisyyden minästäni matkaan sen innostuksen ja kipinän sekä lapsenmielisen uteliaisuuden maailmaa kohtaan. Se on se juttu, joka sytyttää minut eloon ja saa hymyilemään kilpaa auringon kanssa.

Matkani Perun pääkaupunkiin Limaan starttaa perjantaina, johon lennän Milanon sekä Madridin kautta. Ensimmäinen välilaskuista on pitkä, mutta toisaalta kiva taas päästä aistimaan enemmän lentokenttien tunnelmaa. Onneksi hyvä kirja ja kuulokkeet pelastavat paljon.

En malta odottaa. Kyseessä on harmikseni vain viikon reissu, koska en pystynyt ottamaan pidempää lomaa töistä. Tämä on kyllä hyvä alku taas matkailubuumilleni. Haluan uskoa ja toivoa, että maailman kriisit laantuisivat. Tunnen sydämessäni myös pientä huonoa omaatuntoa siitä, että minulla on mahdollisuus lentää maailman toiselle puolen tuosta vain. Olen etuoikeutettu enkä aina edes ymmärrä sitä eikä moni muukaan samassa tilanteessa oleva. Olemme onnekkaita ja meidän tulisi olla kiitollisia tästä tilanteesta, koska se voi muuttua milloin tahansa.

Kohta pakkailen vielä loput matkatavarat. Yksi hullu juttu piti vielä mainita. Tämä on ensimmäinen kerta elämässäni, kun matkustan kaukomaan reissulle vain käsimatkatavaroilla (normaalikokoinen reppu ja minireppu mukana). Pakkaamisessa saa todellakin miettiä käytännöllisyyttä, ympäristöystävällisyyttä ja omaa suhtatumista materiaan. Suosittelen kokeilemaan ainakin kerran, mikäli tunnistat itsesi ihmiseksi, joka haluaa viikon lomalle kerätä kaiken mahdollisen kotoa mukaan.

Palaan kirjoittamaan seikkailuistani reissuni jälkeen. Ihanaa maaliskuun alkua, rauhaa ja rakkautta kaikille tasapuolisesti <3

Sini