Inkojen mailla
Yksi maa jälleen kerran vei sydämeni täysin, se maa on Peru. Matkani Peruun oli yksi hullu idea, jonka sain kappaleesta,jossa lauletaan Perusta (tai ainakin peru-sanaa toisteaan monta kertaa). Kuulostaa hullulta, mutta silloin mieleeni tuli idea, että matkustan kyseiseen maahan hiihtolomalla. Eräs ystäväni totesi, että olenko järjiltäni. Miten voin tuosta vain lähteä kaukomaille hieman yli viikoksi ja mukanani vain pieni reppu käsimatkatavaroille?
Noh, hullutkin ideat on tehty toteutettaviksi. Ja minä olen juuri sellainen henkilö, joka on ne valmis toteuttamaan. Ainakin jos on kyse matkailusta. Lähdin matkaan 4.3.2022 ja palasin takaisin Suomeen 12.3.2022. Yli viikon reissu toiselle puolen maapalloa on todella lyhyt, mutta sitäkin antoisampi. Löysin menopaluuliput kiwi.com- varaussivustolta alle 500 eurolla ja oli pakko tarttua tarjoukseen. Matka kulki Milanon ja Madridin välipysähdysten kautta Limaan, Perun pääkaupunkiin. Itse asiassa tulomatkalla minulla oli hyvä tuuri lentojen pitkän vaihtoajan suhteen. Pystyin tutustumaan noin neljän tunnin ajan Milanon kaupunkiin.
Peru oli kuitenkin koko matkan kohokohta ja etenkin taianomainen Macchu Picchu. Pääkaupunki Lima on aika tyypillinen suurkaupunki Latinalaisen Amerikan sykkeessä. Ihanan meluisa, saasteinen (ei hyvä juttu), ihmisiä kaikki alla, autot ajelevat miten sattuu, reggaeton soi kadun kulmalla jne. Kyllä, olen tullut lattareihin. Limassa kiertelin kaupungin vanhassa keskustassa, jossa oli paljon historiallisia rakennuksia ja Plaza de Armas. Harmikseni Plaza de Armas oli kuitenkin suljettu tuolloin, koska kaupungin keskustassa oli paikallisen puskaradion mukaan alkamassa mielenosoitus. Mielenosoitus kohdistui ilmeisesti paikallisen hallituksen ja viranomaisten koronarajoituksiin, jos oikein ymmärsin.
Limassa pääsin maistamaan paikallista perinneherkkua eli cevicheä, raakakypsytettyä kalaa. Itseäni kuvotti alkuun ajatus raa'asta kalasta, koska en ole esim. sushin suuri ystävä. Ceviche oli kuitenkin yllättävän hyvää ja lopulta söin sitä enemmänkin. Maistoin myös paikallista drinkkiä, pisco sour. Nimensä mukaisesti kyseiseen drinkkiin tulee piscoa, limemehua, sokerilientä, kanamunavalkuaista vaahdotettuna, jäitä ja tippa päälle angostura bittersiä (eli toisin sanoen katkeroiden maustejuurista uutettu alkoholi). Kyseinen juoma ei ollut omaan mieleeni kovin nautittava, mutta toki maistoin.
Ehdin myös viettää muutaman päivän Punta Rocas-nimisellä ranta-alueella, joka on Liman keskustasta noin 40 kilometriä etelään rannikkoa pitkin. Sää oli suosiollinen ja oli ihanaa vain maata rannalla sekä lukea hyvää kirjaa. Juuri sellaista kaipaisin tältä lomalta ja jääkylmä paikallinen olut kruunasi kaiken. Yövyin Punta Rocas-alueella Surfari-nimisessä hostellissa, joka oli omaan mieleeni todella kiva ja sopivasti reggae-henkinen paikka. Hintatasoltaan myös suhteellisen edullinen.
Lämmöllä,
Sini <3
Reissuni puolivälissä matkustin vielä kolmeksi päiväksi Cuscon kaupunkiin, joka sijaitsee yli 3000 metriä merenpinnan yläpuolella. Cuscossa en sairastunut niin sanottuun vuoristotautiin, mutta sitä pahemman sain, nimittäin rajun vatsataudin. Huonolla tuurilla vatsatauti yllätti juuri sinä päivänä, kun kauan odotettu Macchu Picchu koitti. Selvisin reissusta hienosti lääkkeiden ja kymmenien oksennuspussien kanssa, mutta suoraan Macchulta matka veikin sairaalaan tiputukseen. Kaikesta kuitenkin selvittiin antibioottien, nesteytyksen ja levon avulla. Matka jatkui jälleen iloisin mielin takaisin Limaan viettämään viimeistä iltaa.
Macchu Picchu oli mitä ihanin ja juuri sellainen kuin mitä odotin. Oli mahtavaa vaeltaa muinaisen kadonneen kaupungin ja inka-alkuperäiskansan mailla. Buukkasin opastetun matkan Macchulle Cuscoperu.com-matkan järjestäjän kautta. Yhden päivän Macchu Picchu-paketin hinta oli noin 250 USD, hintava, mutta kaikinpuolin hyvin järjestetty. Minusta pidettiin hyvin huolta koko matkan ajan ja oppaani Walter oli ihana. Iso plussa hyvästä englannin taidosta ja siitä, että hän muun muassa järjesti minulle hotellihuoneen Aguas Calientes-kaupungista vaelluksen jälkeen. Minun oli siis levättävä hostellissa ennen junamatkaa Aguas Calienteksesta takaisin Oyallantamboon ja sieltä paikallisbussilla Cuscoon.
Viimeinen ilta oli Limassa todella hauska ja minulla jäi kokonaisuudessaan ihanat muistot Perusta. Etenkin parasta oli ihmiset ja heidän vieraanvaraisuutensa, joka oli jotain käsittämätöntä. Tämän kaltaista vieraanvaraisuutta koin viimeksi ollessani Meksikossa vuonna 2018. Latinalaisen Amerikan sydämellisyys ei petä koskaan.
Suosittelen lämpimästi matkustamaan Peruun, ainakin itse suunnittelen jo kovasti paluuta. Peru on maana todella monimuotoinen ja todella paljon nähtävää sekä koettavaa turistina. Toki ongelmiakin löytyy ja kaikki ei todellakaan ole ruusuista, varsinkin paikallisten näkökulmasta katsottuna. Empatiani on heidän puolellaan ja haluaisin tehdä jotain merkittävää tai hyödyllistä jos/kun palaan Peruun. Mietin, että saisin matkaani enemmän sisältöä, jos esim. osallistuisin vapaaehtoistyöprojektiin jossain paikallisessa järjestössä. Tätä olen jo miettinyt pitkään järjestötaustan omaavana. Annetaan aikaa unelmille.